Paula Kotron pakina

Mitä järkeä on elämässä?! Mistä oikeesti tulee merkitys elää? Moni kyselee tällaisia kysymyksiä. Matkansa varrella ihminen miettii kaiken tarkoitusta ja monet vaipuvat vähitellen kysymyksineen syvyyksiin...

Onko kaikki kenties sattumaa, vaiko sittenkin tarkan suunnittelun seurausta? Eikö sattuma saakkin kaiken vaikuttamaan tarkoituksettomalta- järjettömältä olemassaololta, jolla ei ole mitään merkitystä tai päämäärää? Kuitenkin ihmisellä on pakonomainen, sisäinen tarve tutkia ja löytää vastauksia ja merkitystä elämälleen- Mitä järkeä olemassaolossa on? Vähemmästäkin menee pää pyörälle.

Ajatus kaiken suunnitelmallisuudesta toisi vähän sisältöä ja selkeyttä elämään. Jotenkin se saisi kaiken tuntumaan järkeenkäyvältä. Voisiko olla mahdollista, ettei kaikki olekkaan sattumaa? Sehän tarkoittaisi, että täytyy olla jokin näkymätön voima, joka olisi kaiken takana. Eihän sekään helposti tajuntaan uppoa, vaikka se toisaalta selittäisikin monta asiaa.

Tuo näkymätön voima osaisi siis suunnitella ja toteuttaa suunnitelmiaan, mikä tarkoittaisi sitä, että hänen olisi oltava persoona. Vieläpä persoona isolla P:llä ja elävä sellainen. Sekös vasta käsittämättömältä tuntuu. Toisaalta kaikkea ei olekaan mahdollista ymmärtää, muttei hyödytä myöskään selittää olemassa olevaa olemattomaksi!!

Annahan kun valaisen asiaa omakohtaisen tutkiskeluni kautta. Lähdetään liikkeelle siitä, että on olemassa Persoona, joka suunnitteli ja loi kaiken olemassa olevan hyvän. Mikään olemassa olevasta ei siis ole vain sattuman summaa. Sinut on suunniteltu syntymään, tuntemaan, ajattelemaan ja tekemään päätöksiä. Kuulostaa hyvälle, eikö vain. Vielä parempaa on, että sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään sellaisenasi. Elävä Jumala kutsuu sinua elämään ja kokemaan rakkauttaan, kuten voit seuraavasta Sanankohdasta varmistaa todeksi(Joh. 3:16)

Uskovainen-mitä se käytännössä tarkoittaa? Lista kieltoja, tiukka nuttura, ankea ja tylsä elämä? Ei sentään. Päinvastoin: ilo, rauha ja vapaus-tosin niiden mukana on kyllä luvattu vähän vainoakin, sitä että kaikki ei tykkää ja jotkut voivat ilmaista se varsin suorastikin. Mutta se kannattaa.

Uskoontulo ei ole monimutkaista taikka jotenkin kummallista, vaikka monet virheellisesti niin tulkitsevatkin. Kysessä ei ole mielisairaus, järkkynyt mieli, jokin sielullinen kokemus taikka tässä elämässä kannatteleva oljenkorsi-joka olisi tarkoitettu vain ulkoisesti avuttomille, köyhille tai vähä-älyisille. Uskoontulossa on yksinkertaisesti kyse siirtymisestä pahan ruhtinaan(saatana) vallan alaisuudesta hyvän kuninkaan(Jumala) vallan alle.

Uskoontulo on ainutlaatuinen kokemus ihmisen elämässä. Ei siksi, ettei sen jälkeen enää muuta tapahdukkaan, vaan siksi, että se on uuden elämän alku. Se on hetki, jolloin kaikki mennyt pyyhitään pois( 2 kor.5:17) ja jotain uutta tulee tilalle. Yhtäkkiä kaikilla niillä pahoilla asioilla, joita olemme elämässämme ennen uskoontuloa tehneet- ei ole painoarvoa, sillä ne on saatu anteeksi. Jumala ei muistele niitä, vaan katsoo meitä kuten rakasta, viatonta Poikaansa Jeesusta-jolle kunnia uudesta tilastamme kuuluukin.

Jeesuksen sovitustyössä on varmaan paljonkin sellaista, mitä emme järjellä täysin ymmärrä. Kuitenkin voimme Raamatusta ymmärtää tärkeimmän. Meille on lahjoitettu anteeksiantamus kaikesta siitä, mikä meissä on likaista ja väärää Jumalan edessä.  Tästä syystä, kun uskomme Jumala hyväksyy meidät Poikansa Jeesuksen kautta yhteyteensä.

Koska emme omien tekojemme kautta voi pelastua, ainoa mitä voimme tehdä, on sanoa: Jeesus, muista minua!